Kaikki, mitä tarvitsee elämässä, sen voi oppia myös tenniksessä (osa 2.)

Parin tunnin tennisvuoro on hieno keksintö. Se nimittäin antaa mielenrauhaa, jota tämä laji vaatii. Yksi tunti menee kuin hujahtaen, ja huonona päivänä ehtii juuri päästä vauhtiin, kun vuoro on jo ohi. Tunti menee siis hammasta purren. Ei jää hyvä fiilis, ei.

Muutama viikko oli mennyt niin huonolla pelillä, etten tiennyt hakkaisinko mailaa, miestä vai itseäni. Mutta viime sunnuntain kaksituntisen alussa päätin, että mitä tahansa tapahtuu, niin minä pysyn hyvällä mielellä.

Pohjalaisilla on sanonta: ilo irti vaikka syrän märkänis (=mätänisi). Se pätee niin tennikseen kuin elämäänkin. Kun sen vaan aina muistaisi.

Peli ei kulje välttämättä yhtään paremmin, mutta silloin voi keskittyä siihen, että tulee hiki ja puolison kanssa on kiva harrastaa. Ja kun on hyvällä mielellä, niin on myös rento, ja silloin pelikin yleensä kulkee paremmin.

Ilon kautta.