Vierumäeltä puuttui yksi

Kuva

Vierumäeltä puuttui yksi

Aloitin tenniksen harrastamisen reilu vuosi sitten elokuussa Vierumäen tennisviikonloppukurssilla. Sen jälkeen olen pelannut HeiaHeian mukaan tennistä yli 120 kertaa, tunteina vielä enemmän. Tänä viikonloppuna haimme lisää oppeja Vierumäeltä ja arvelin jo etukäteen, että voisin päivittää tunnelmiani tänne blogiin sen jälkeen. Aikomuksenani oli kirjoittaa kurssiopeista, eikä muistokirjoitusta, mutta sellainen tästä kuitenkin taisi tulla.

Tennisharrastukseni sai viime vuonna alkunsa legendaarisen Hessun eli Heikki Sirkan opissa. Hän menehtyi monien yllätykseksi ja suruksi tämän vuoden elokuussa, noin vuosi ekasta kurssistani.

Hessu ehti opettaa Vierumäellä vuodesta 1987. Ja koska Vierumäen tenniskurssit ovat monelle karvapalloon hurahtaneelle perinne, tulivat Hessun opit ja lasautukset monille erittäin tutuksi.

Nyt kun viikonloppukurssi avattiin, oli luonnollista, että opettajakööri totesi yhden olevan poissa.

Hessun nimi mainittiin viikonlopun aikana moneen otteeseen sekä opettajien että meidän kurssilaisten suusta. Aina suurella lämmöllä.

Mukana kurssilla oli sellaisiakin, jotka olivat olleet Hessun opeissa parikymmentä kertaa. Mutta vaikka minulla itselläni kokemusta oli vain yhdestä kerrasta, voin sanoa, että mieleen jäi upea opettaja ja mahtava persoona.

Hessu jätti Vierumäelle valtavan suuret tennarit, joihin muut opettajat nyt joutuvat hyppämään. Mutta opettajakaarti on kyllä valtavan hyvää, he ovat hyviä ja kannustavia opettajia. Kurssilaiset ovat hyvissä käsissä.

Jos Hessu sytytti rakkauteni tähän lajiin, niin täytyy sanoa, että opettajakaarti pitää kyllä edelleenkin sitä poltetta yllä. Vaikka kurssin tuntimäärää on hitusen nipistetty, niin yhdeksän tunnin intensiivikurssin aikana saa kyllä omaa osaamista viilattua ihan toisella tavalla kuin pelaamalla itsekseen viikoittain 1-3 tuntia.

Jos jostain voi olla varmaa, niin siitä, että palaan Vierumäelle. Rakkaus lajiin taitaa olla juuri se muisto, minkä Hessu itsestään halusi jälkeensä jättää.