Pukukaapista ulos

Olen viime aikoina tehnyt tennishallivertailua. Kävin viime viikonloppuna pitkästä aikaa pelaamassa Esport Centerissä. Siellä oli pukuhuoneet uusittu sitten viimekäynnin. Oikein tyylikästä, sanoisin. Nyt viimeistään olisi Talin syytä pistää pukkarinsa remonttiin. Pukuhuoneet ovat paitsi epäkäytännölliset, niin myös pahan kerran nuhjaantuneet. Suihkutilat ovat jopa epämiellyttävät.

Koska pääkaupunkiseudulla on tenniskentissä varaa valita, tällaisillakin asioilla on merkitystä. Varsinkaan, kun Tali ei myöskään ole halvin.

Talin plussana on se, että siellä on niin paljon kenttiä. Aika löytyy usein helpommin kuin monesta muusta hallista.

Tuorein tennihallilöytöni on Tapiolan tennispuisto, josta on myös löytynyt aikoja ihan kivasti. Se ei ole pukkareiltaan niin hieno kuin Esport, mutta suhteellisen tuore ja siisti kuitenkin.

Pieni mutta ärsyttävä asia pukuhuoneissa: kolikoilla toimivat pukukopit. Arvatkaapa onko ikinä mukana oikeankokoista kolikkoa? Tässä suhteessa Tali saa siis parhaat pisteet, sillä siellä saa kamansa säilöön ilman kolikoita.

Mailat vaihtoon!

Tennisope pyöritteli mailojamme viime lauantaina ja kehotti meitä kokeilemaan joskus miehen kanssa toistemme mailoja. Miehen maila on kevyempi kuin minun ja hitusen kärkipainoinen, joten hän uskoi sen sopivan minulle paremmin ja päinvastoin. Teimme heti sunnuntaina työtä käskettyä.

Enpä olisi uskonut, että mailalla voi olla niin iso vaikutus lyöntiini. Aivan kuin mailanvarressa olisi ollut eri ihminen. Parempia osumia, parempia kierteitä ja sitä myötä enemmän itseluottamusta, joten peli kulki muutenkin paremmin.

Oikeasti siis kannattaa kuunnella, mitä opettaja sanoo mailasta – enemmän kuin myyjää. Opettejahan on nähnyt sinut kentällä ja tietää heikkoutesi ja vahvuutesi.

Nyt on vain niin, ettei mies taida saada mailaansa enää takaisin…

Hit and catch

Kuva

Hit and catch

Tennisopettaja pyysi pitämään oppimispäiväkirjaa. Sehän sopii minulle enemmän kuin hyvin. Idea toimii varmaankin myös niille, jotka eivät halua pitää sitä näin julkisesti blogin muodossa. Hän sanoi, että ihmiseltä helposti hämärtyy se, mitä onkaan tullut opittua. Pitänee paikkansa. Välillä nimittäin tuntuu, etten ole oppinut vuodessa mitään…

Viime tunnilla opettaja pyysi minua sanomaan hit joka kerran kun maila osuu palloon. Ja sanomaan catch joka kerran, kun saatan mailan vasempaan käteen. Pieni vinkki, mutta tuntui toimivan. Tiedostin entistä paremmin osumahetken. Minulla on edelleenkin välillä ajoitusongelmia lyönnin kanssa ja olen vähän myöhässä. Kun kerran tiedän, missä kohtaa mailan pitäisi olla osumahetkellä, voin nyt hit-sanaa hokemalla huomata, mitä pitää tehdä, jotta se myös on siellä.

Sama asia saaton kanssa. Simppeliä.

Opettaja korjasi myös etukumaraa asentoani. Sitäkään en ollut tajunnut aiemmin. Kaikenlaisia tapoja sitä itselleen keksii. Ja näköjään enimmäkseen huonoja.