Takapakkia eteenpäin

Muutamien hyvin sujuneiden viikkojen jälkeen tämän viikon torstaina oli vuorossa katastrofipeli. No, voiko muuta olettaakaan, jos menee aamuseitsemältä pelaamaan?

Tarkoituksena oli muuttaa yhtä pientä asiaa lyönnissä: saada mailaa kaartamaan yläkautta alas ja sieltä ylös, ikään kuin C:n muotoista kaarta entisen U:n sijaan. Tämä pieni muutos tai sen yrittäminen sai aikaan sen, että kaikki muu hajosi ympäriltä. Tuloksena ajoitusvaikeuksia, huonoja osumia ja hermojen menetys.

Puolessa tunnissa minulla ei ollut edes hiki, kun aika meni enemmän palloja kerätessä kuin pelatessa. Sirryimme harjoittelemaan syöttöjä, jotta maila ja parisuhde säilyisivät ehjänä.

Tänään kentällä oli ihan eri meininki. Kummallista, miten kahdessa vuorokaudessa voi tapahtua moinen muutos. Lyönnit eivät olleet ehkä ihan huippuja, vieläkin tuli etenkin aluksi huonoja osumia. Mutta suunta oli oikea. Ja välillä lyönti tuntui jopa hyvältä.

Tennisopettajamme on usein sanonut, että kehitys kulkee siten, että sen kulkee ensin taaksepäin. Kun keskittyy korjaamaan yhtä asiaa, muut asiat sen ympärillä hajoavat. Kunnes ne taas saa kasaan. Tavallaan ymmärrettävää, mutta erittäin raivostuttavaa. Ja ymmärrän kyllä niitä ihmisiä, jotka turhautuvat pelitaitojen hetkittäiseen katoamiseen niin paljon, etteivät edes halua virheistään eroon.

Kai se tästä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s