Parisuhdepeliä

Tenniskentällä on ollut viime aikoina vähän hiljaista. Alkuvuoden sairastelut tekivät treenitaukoa, joka näkyi heti meikäläisen pelaamisessa. On ollut vaikea motivoitua kentälle, kun on mennyt niin huonosti. Tasoero miehen kanssa korostuu heti. Omat taitoni eivät vielä ole selkärangassa asti, joten breikki tekee minulle enmmän hallaa kuin hänelle.

Vaikka miehen kanssa pelaamisessa on monia hyviä puolia. On siinä myös haittansa.

Plussat:

  • Yhteinen harrastus on yhteistä aikaa (ja pääsäntöisesti hauskaa)
  • Mies on yleensä käytettävissä, kalentereita ei tarvitse koordinoida samalla tavalla kuin muiden kanssa
  • Parempi vastustaja pakottaa minut tsemppaamaan
  • Minä heikompana taas annan miehelle mahdollisuuden hioa lyöntejään, kun hänellä rauhallisessa pelissä aikaa enemmän
  • Tenniksestä riittää puhuttavaa ja lajia on kiva seurata yhdessä telkkaristakin

Miinukset:

  • Mies lyö välillä liian vaikeita palloja minulle, joten hän saa sitten takaisin huonoja palautuksia (hermo menee molemmilta)
  • Palaute on välillä turhan suoraa – ja toisaalta toisen tuntee niin hyvin, että eleistä ja ilmeistä tietää sanomattakin, kun potuttaa

Parasta olisi, jos kummallakin olisi välillä muutakin peliseuraa. Sellaista on onneksi viikonloppuna luvassakin, kun mies saa appiukkonsa vastukseksi ja minä pojan.