Pelataan, kunnes syödään

Viime viikonloppu meni vähän yllättäen tenniksen parissa Vierumäellä. Yllättäen siksi, että buukkasimme kurssipaketin muutamia päivä aiemmin. Mutta mikäs siinä, ihanaa siellä on aina ollut ja nyt oli kelikin komea. Kelpasi pelata ulkokentillä yhdeksän tuntia!

Tämä oli meille kolmas tennisviikonloppu Vierumäellä. Vierumäellä olen käynyt moneen otteeseen muutenkin: sulkiskurssilla, juoksukurssilla, sporttiviikonloppua viettämässä ja kerran jopa vähän vähemmän sporttista viikonloppua viettämässä naisporukalla.

Viikonlopun ohjelma oli siis hyvin tiedossa etukäteen: pelataan siihen asti, että syödään. Parasta Vierumäellä on se, että lyhyeen ajanjaksoon on mahdotettu paljon pelaamista, joten tällaiselle vähän kovakalloisemmallekin oppijalle tulee riittävästi toistoa. Tykkiharjoitukset tehostavat treeniä entisestään. Mutta kyllä aivan yhtä olennainen osa Vierumäkeä on se porukka! Tenniksenpelaajat ja sellaiseksi haluavat ovat hienoja ja hauskoja ihmisiä! 😉

Koska pelailen enimmäkseen vain mieheni kanssa (ja hän minun), niin on tosi antoisaa pelata uusien ihmisten kanssa. Uskon, että miehenikin arvostaa sitä, että saa välillä itseään kovatasoisempaa peliseuraa. Nyt vaihdoin yhteystietoja yhden kurssilaisen kanssa, joten elättelen kovasti toiveita, että minulla on nyt uusi tenniskaveri miehen lisäksi.

Uutta Vierumäellä oli nyt se, että perinteisen tekniikkavideon sijaan katsoimme, kun opettajana toimineet Alina Petras ja Holger von Troil demonstroivat lyöntitekniikoita. Ohessa videoklippi Alinan kämmenestä. Täytynee mennä neljännekin kerran kurssille, sillä minun lyöntini ei näytä ihan samanlaiselta.

Hartiakierto