Juoksuintoa ja –vauhtia tenniskentältä

Tennis on nyt pari vuotta ollut suosikkiliikuntaani, sitä olen harrastanut keskimäärin pari kertaa viikossa. Yleensä noin 2-3 tuntia viikoittain, lomilla huomattavasti enemmän. Olen halunnut kehittyä tenniksessä ja oppia lisää. Muita liikuntamuotoja olen harrastanut myös, sekä vaihtelun vuoksi että tukeakseni tennistä. HeiaHeian tilastojen mukaan tänä vuonna olen esimerkiksi kävellyt 26 tuntia, juossut 21 tuntia, tehnyt salitreeniä tai muuta lihaskuntotreeniä yhteensä 18 tuntia. Lisäksi päälle tulee sekalainen joukko hiihtoa, zumbaa, pyöräilyä, portaiden nousua ja muuta satunnaisempaa liikkumista, yhteensä 161 tuntia liikuntaa tänä vuonna. Ei huono.

Juoksun on ollut tarkoitus olla ihan vain tennistä tukeva laji. Olen muutamia vuosia sitten harrastanut sitä sen verran, että olen juossut parit puolimaratonit, joista parhaan aikaan 2.01. Silloin kävin lenkillä 2-3 kertaa viikossa. Pisimmillään lenkit olivat 14 kilsaa, yleensä kympin huiteilla.

Olen nyt kuitenkin huomannut, että juoksuni tuntuu kenties paremmalta kuin koskaan. Käyn lenkillä kerran viikossa, korkeintaan kaksi ja vedän sellaisia 5-10 kilsan lenkkejä. Silti juoksuvauhtini on vähintään samaa tasoa kuin silloin juostessani enemmän. Ainoa selitykseni asiaan on se, että tenniksen nopeat pyrähdykset ovat parantaneet juoksuvauhtianikin. Voisinko olla oikeassa?

Olenkin saanut vähän uutta kipinää juoksuuni. Sillä seurauksella, että olen jo surffailut kympin juoksutapahtumia ja jopa puolimaratoneja. Puolimaraton voi olla vähän turhan aikainen haave tänä vuonna, sillä haluaisin seuraavalla kerralla alittaa sen kahden tunnin rajan. Ehkä ensi vuonna… Mutta kokeilen nyt joka tapauksessa lisätä juoksun osuutta ohjelmassa myös ja katsotaan sitten, onko pidempien juoksujen aika tänä vuonna, ensi vuonna vai ei koskaan.

Suurin piirtein tällaiselta vaikuttaa tuleva treeniohjelmani (viikonpäivät voivat vaihdella, mutta määrästä saatte käsityksen):
Ma: Juoksu, 45-60 min
Ti: Fiiliksen mukaan: lepo, pyöräily, tennis tai lihaskunto
Ke: Juoksu, 30-45 min
To: Tanssitunti 60 min tai kävely
Pe: Keskivartalotreeni 30 min
La: Tennis
Su: Juoksu 60 min (-> 90 min)

En noudata ohjelmaa kirjaimellisesti, eikä haittaa, jos joskus tulee ylimääräinen lepopäivä, lenkki lyhenee tai laji vaihtuu. Varsinaista lepopäivää ohjelmassa ei ole merkattuna, sillä sellaisia tulee kokemukseni mukaan joka tapauksessa työ- ja muiden menojen vuoksi tai siksi, ettei vaan jaksa. En ole huippu-urheilija vaan tämän pitää olla hauska harrastus ja pitää minut virkeänä vielä mummoksi asti.

Tennis on juoksulaji!

Mies on reissussa, joten minulla ei ole oikein peliseuraa. Yhdet tennistreffit olen saanut järjestettyä, mutta muuten on pitänyt miettiä vaihtoehtoista ohjelmaa. Mutta onneksi minulla on takataskussa vanha harrastus: juoksu.

Tänä vuonna olen juossut yhteensä 10 kertaa, kertoo HeiaHeia. Se taitaa olla huonoin saldo noin kahdeksaan vuoteen. Mutta niin kuin usein syksyllä, ryhdyin viime viikolla pohtimaan, että voisihan tuota pinkomistakin lisätä nyt ulkokenttäkauden hiipuessa.

Niinpä tein HeiaHeiaan itselleni juoksuohjelman. Varovaisen näin alkuun, monestakin syystä: a) juoksukunto ja b) taipumuksenani on innostua liikaa ja silloin saan helposti ns. juoksijanpolven.

Olin siis eilen ensimmäisellä juoksulenkilläni. Ekat kolme kilometria kävelin ja otin koiran kanssa pieniä pyrähdyksiä. Sitten saavuin pururadalle ja ryhdyin juoksemaan. Vauhti oli minulle suhteellisen reipasta, noin 6-6,5 minuuttia /kilometri. Olin yllättynyt siitä, kuinka hyvin kulki. Juoksin yhteensä tauotta neljä kilometriä. Pidempäänkin olisi mennyt, mutta saavuin takaisin tielle, enkä uskaltanut pitää koiraa enää vapaana. Ja polvessakin alkoi tuntua siltä, että vanha juoksijanpolvi olisi alkanut vihloa, jos olisin vielä pidempään juoksennellut. Viimeisen kilometrin siis kävelin kotiin.

No, eihän tuo vauhti päätä huimannut eikä matkakaan ollut pitkä. Mutta tärkeintä minulle oli se, että juoksu tuntui hyvältä! Se ei ole pitkän tauon jälkeen aina itsestäänselvää. Ekat lenkit ovat usein täyttä tuskaa.

Mitäs tästä voi päätellä? Ehkä ei mitään, mutta itse uskoisin, että tenniksen pelaaminen on kuitenkin pitänyt yllä jonkinlaista juoksupohjaa. Juostaanhan sitä kentälläkin. Kuten edesmennyt tenniksen monitoimimies Heikki Sirkkakin on sanonut: tennis on juoksulaji.

Mitäs tavoitteita minulla sitten on nyt juoksun suhteen? Tavoite on se, että yritän pitää juoksun tavoitteettomana. Toivon, että saisin nyt ennen talventuloa jonkinlaisen juoksukunnon pohjalle ja sitten pahimman talvikauden voisin käydä vaikka hallissa juoksemassa sen verran, että tuntuma säilyy. Katsotaan niitä tavoitteita sitten huhtikuussa, kun kevät taas alkaa… ja ulkotenniskausi!