Ei mitään itsekritiikkiä

Video

Itsekritiikki pysäyttää kaiken oppimisen. Siksi on parempi, ettei sitä ole, ainakaan liikaa. Pahoitteluni siis blogini lukijoille mahdollisista pahoista unista, joita oheisen, elämäni ensimmäisen tennisvideon jakaminen voi aiheuttaa. Toisaalta, blogiani tuskin lukevat tennisammattilaiset, ja aloittelijoille tämä voi ehkä antaa vertaistukea: laji on vaan niin vaikea ja oppiminen voi olla kovin hidasta. Federerin tennisvideoita katselemalla voi oppia paljon, mutta myös tuskastua aika paljon…

Tämä video on noin viikon takaa. Harjoittelimme lähinnä kämmenlyöntiä, josta ohessa pieni pätkä. Kuten huomaatte, harjoittelu on vielä tarpeen.

Minulla on ollut ongelmia saaton kanssa. Lyöntini jää jotenkin kesken, lopahtaa siihen osumaan. Lyönnistä tulee jotenkin kiskaisun näköinen.

Ja tässä harjoiteltiin nimenomaan saattoa. Sitä harjoiteltiin tunnilla muun muassa siten, että maila vietiin vuorotellen vasemman olkapään yli ja pään yli. Auttoi tiedostamaan liikerataa.

Vasen käsi on mielestäni edelleenkin jotenkin ”avuton”. Se jää liian usein roikkumaan jotenkin turhanpanttina. Jo Vierumäen Hessu takoi kaaliin ”rannekellon katsomista”, mutta jotenkin se jää välillä, etenkin kiireessä, tekemättä.

Ja kiire minulla on usein, kun en oikein osaa vieläkään lukea vastustajan peliä ja lähden liikkeelle siis myöhässä.

Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa…

Yritän käyttää täällä nyt useammin joko kuvia tai videoita, sillä ne ovat ainakin itselleni hyödyllistä ja havainnollista oppimismateriaalia. Aina ei tajua, mitä siellä kentällä oikein tekee, kun ihmisessä on niin monta liikkuvaa palasta ja pelitilanteet nopeita. Toivon mukaan jonkinlaista oppimiskaartakin on nähtävissä, ainakin jossain vaiheessa.

Myös tasapainossa on vielä tekemistä. Ja jalkatyössä muutenkin. Ja osumatarkkuudessa. Ja ja ja.

Hit and catch

Kuva

Hit and catch

Tennisopettaja pyysi pitämään oppimispäiväkirjaa. Sehän sopii minulle enemmän kuin hyvin. Idea toimii varmaankin myös niille, jotka eivät halua pitää sitä näin julkisesti blogin muodossa. Hän sanoi, että ihmiseltä helposti hämärtyy se, mitä onkaan tullut opittua. Pitänee paikkansa. Välillä nimittäin tuntuu, etten ole oppinut vuodessa mitään…

Viime tunnilla opettaja pyysi minua sanomaan hit joka kerran kun maila osuu palloon. Ja sanomaan catch joka kerran, kun saatan mailan vasempaan käteen. Pieni vinkki, mutta tuntui toimivan. Tiedostin entistä paremmin osumahetken. Minulla on edelleenkin välillä ajoitusongelmia lyönnin kanssa ja olen vähän myöhässä. Kun kerran tiedän, missä kohtaa mailan pitäisi olla osumahetkellä, voin nyt hit-sanaa hokemalla huomata, mitä pitää tehdä, jotta se myös on siellä.

Sama asia saaton kanssa. Simppeliä.

Opettaja korjasi myös etukumaraa asentoani. Sitäkään en ollut tajunnut aiemmin. Kaikenlaisia tapoja sitä itselleen keksii. Ja näköjään enimmäkseen huonoja.